tiistai 1. maaliskuuta 2016

All things American

Ensi viikolla kotiin! 

Älytöntä.

Onneksi sentään on pehmennetty laskua täällä Amerikan Ihmemaassa. On lämmin suihku ja wc-paperi heitetään pönttöön eikä roskikseen.

Tönötettiin Managuan lentokentällä viime viikon tiistaina tuntitolkulla odotellen meidän Spirit Airlinesin klo 2.32 lähtevää lentoa Fort Lauderdaleen Floridaan ja Spiritin karjankuljetuskone vei meidät ajallaan tullimiesten hellään kyselytuntiin. Starbucksin voimaannuttavan kahvin jälkeen käytiin Budgetilta hakemassa vuokra-auto, 2016 Nissan Sentra, alle ja otettiin suunta kohti pohjoista. Rättiväsyneinä pysähdeltiin tienvarsihuoltamoille lukuisille kahveille ja taistelemaan rengaspaineiden kanssa, ja viimein päästiin Kissimmeen kaupunkiin oikein kivaan motelliin. Kaiken järjen mukaan päiväunet olis ollu varsin viisas veto, mutta oltiin niin ihmeissämme kaikesta hämmentävästä amerikkalaisuudesta että päätettiin painua suoraan Orlandon outletteihin shoppailemaan kudetta kotiin. Meni koko päivä. Ja seuraava päivä. Itseasiassa ollaan edelleen Kissimmeessä.



Täällä ei kukaan kävele. Mihinkään koskaan. Siksi meilläkin on auto. Ollaan ajeltu pitkin outletteja ja tsekattu Orlando ja tietysti se bestest ever eli Walt Disney World. THE Disney World, paikka jossa toiveet toteutuu! Se jakautuu neljään eri huvipuistoon ja kahteen vesipuistoon ja golfkenttiin ja ostoskeskuksiin ja kymmeniin resortteihin ja olis vieny vähintään neljä päivää ja satamiljoonaa dollaria käydä läpi kaikki, joten me valittiin Magic Kingdom, eli se paikka missä on se iso linna, Mikki Hiiri ja ilotulituksia.

Missä kaikki toiveet toteutuvat!


Kaikki oli niin massiivista, yksityiskohtaista, amerikkalaista ja uskomatonta. Väkee ku pipoo, mutta ei se meitä haitannu. Oltiin kun lapsia siellä ihmemaassa ja vaan ihasteltiin kaikkea 13 tuntia. Nähtiin kaksi PARAATIA. Oikeesti, paraatia. Ja joka päivä siellä ammutaan linnan taustalla ilotulituksia pimeellä. Laitteet Magic Kingdomissa on aika lällyjä ja suunnattu enemmän muksuille, mutta käytiin muutamassa (Space Mountain!) jonottaen keskimäärin 45 minuuttia per laite. Ilmeisesti se on supervähän ja yleensä jonotusajat on puolestatoista tunnista kahteen. Jonotusajat tuntuu vallan lyhyiltä kuitenkin, koska jonotusalueelle on väsätty kaikkea cooleja rekvisiittoja ja pelejä. Pari kekkulia vanhempaa lastensa kanssa veti uskomattomat setit ja hyppi jonon hänniltä etualalle ihan sumeilematta verukkeella "mun vaimo/mies/muut lapset odottaa tuolla". Ihmisten typeryyttä ja häpeilemättömyyttä jaksan aina ihmetellä. Mut ei se eikä jonot mestan taikaa vieny. Suosittelen kaikille, ketkä pystyy vääntämään itsensä maksimikärsivällisyysasteelle ja osaa vielä sytyttää sen lapsenomaisen innostuksen sisällään. 

Pari kuvaa maagisesta perjantaista:



























 
Ollaan DW:n jälkeen jatkettu ihastelua, mutta muissa merkeissä. Kaikki täällä vastaa täysin mielikuvia Amerikasta! Motarinvarret on täynnä asianajotoimistojen kylttejä. Puhelimiin tulee Amber Alerteja (hälytyksiä kidnapattujen lasten etsinnöistä). Myös small talk - ja ylipalvelukulttuuri on erittäin hengissä ja voi hyvin. Haluttiin viime viikolla vetää niin kliseinen kierros kun mahdollista eli ollaan asioitu Targetissa, Walmartissa ja Whole Foodsissa sekä syöty TGI Fridaysissa, Applebee'sissa ja Cheesecake Factoryssa (The Big Bang Theoryn hengessä, tietysti). Kirsikkana kakun päällä eilen katsottiin Oscar-gaala livenä telkkarista meidän kotoisassa tienvarsimotellihuoneessa. Vielä on 9 päivää aikaa tätä herkkua.


M&M-kauppa!




sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kertausharjoitus lopun alun kunniaksi

Maanantain ja tiistain välisenä yönä lähtee käyntiin viimeinen etappi tässä maailmaa syleilevässä reissussa eli 15 päivän road trip Floridassa. Kotiinpaluu tuntuu niin kovin absurdilta tällä hetkellä Nicaraguan Granadan läpitunkevassa kuumuudessa tehottomien tuulettimien puhallusten alla.

Reissun loppumisen kunniaksi (kahvilla tylsistyksissämme) hupifiiliksellä listattiin Heidin kanssa TOP10 parhaimmat ja hirveimmät mestat, jotka nyt julkaisen seliselityksineen. Enkä ainakaan siksi, että jutunaiheet olisi vähissä.


TOP10 PARHAAT:



1. Buenos Aires (Argentiina)

Itseoikeutettu ykkönen molempien mielestä. Sanoinkuvaamattoman viehättävä kaupunki, jonka kaupunginosissa viettää kepeästi viikkoja vaan kävellen ja välillä pysähdellen pihville, juustoille, viinille ja empanadoille tai tangohommille. Tai artesaanimarkkinoille. Eloisaa meininkiä kaikkina vuorokauden aikoina ja virikkeitä kaikille aisteille.







2. Bali (Indonesia)




Tästä oli vähän debattia, että voiko laittaa kokonaisen saaren ja onko se epäreilua muille kohteille. Sitten todettiin että kukaan ei välitä. Ei myöskään osattu kumpikaan eritellä Balilta mitään, mikä torppaisi toisen ja päädyttiin siihen, että ylistetään koko suurta turistisaarta. Ahtaalta Kutalta pysytään ihan mielellään poissa, mutta erityisesti Seminyak, Amed, Ubud ja Bingin loi fantastisia muistoja mieliin liittyen sekä ikuiseen arskaan, kauniisiin riisipeltoihin, mahtavaan vedenalaiseen ja –päälliseen maailmaan, ruokaan ja ystäviin. 











3. Havanna (Kuuba)


Värikäs, poliittisesti hämmentävä, autoilijan unelma ja yllätys yllätys, ruoan ystävän erinomainen matkakohde. Ystävällisiä ihmisiä ja ristiriitainen tunnelma.







4. Caye Caulker (Belize)


Pieni, hiekkainen ja ihana, Caye Caulker vei mennessään ja mielemme tekevi takaisin lupsakkaan riippumattoelämään, jossa illan tullen grillistä voi ostaa tuoreen hummerin pilkkahintaan.
           




5. George Town (Malesia)


Penangin saaren pääkaupunki on täynnä katutaidetta ja –ruokaa. 
Ei tarvita mitään muuta.






6. Mulu National Park (Malesian Borneo)


Vaikka viiden päivän sademetsäretki aiheuttikin aikanaan rutkasti suoraa kiroamista ja pysyvän kosteusvaurion sieluun, oli se näin ajan kullatessa muistot silti kaiken rämpimisen arvoinen, koska luonto on avara ja ihminen on pieni siellä, niinkun iilimatokin.








7. Rio de Janeiro (Brasilia)




Rio tuli tervetulleeseen kohtaan matkassa ja on vaikeaa arvioida, mitä mieltä oltaisiin jos ajankohta olisi joku muu. Aasian jälkeen Rio oli virkistävä tuulahdus uudesta ja kielimuurikin tuntui murtuvan helpommin, vaikka portugalin sanavarasto rajoittuukin kiittämiseen ja kumartamiseen. Sujuvat siirrot maamerkiltä toiselle ja upeat näkymät vuorilta auttoi asiaa ja voidaan kyllä kirkkain mielin suositella kaikille, jotka vaan sietävät miljoonakaupunkien energiaa.






8. Bagan (Myanmar)

Melkein ensimmäisiä kohteita reissussa ja vastaavaa on hankalaa löytää. Muinaisten temppeleiden raunioilla pyöriminen toimi todellisena harppauksena kauas nykyajasta ja hetken siellä temppeleiden laidalla keikkuessa saattoi vain myhäillä silmänkantamattomiin jatkuvien raunioiden kauneutta, kunnes tukala kuumuus pakotti karkaamaan uima-altaaseen.







9. Singapore (Singapore)


Iso, kliininen ja kielitaitoinen loputtomilla shoppausmahdollisuuksilla ja puutarhoilla. Mitä tähän voi sanoa? Erinomainen kohde erityisesti kun ns. perus Aasia kyllästyttää.




10. Ko Tao (Thaimaa)


Autenttisuutta tämä saari ei ole nähnyt vuosiin ja on pelkästään turismin varassa elävä systeemi, mutta mikä vedenalainen elämä!




+ Heidin erityismaininta: Manuel Antonio National Park (Costa Rica), koska eläimiä.



+ Tiinan erityismaininta: Hoi An (Vietnam), koska tunnelma.



   



TOP10 HIRVEIMMÄT:



1. Belize City (Belize)

Tiukka kisa ykkössijasta ratkesi Belize Citylle pienen harkinnan jälkeen. Kerta kaikkiaan epäonnistuttiin löytämään mitään positiivista tästä harmaan ankeasta käppänästä, joka huokuu hostiliteettia, väki vaikutti absoluuttisen epäilyttäviltä ja mielenterveysongelmien riivaamalta ja jossa pelkkä päiväkävely aiheutti karmivia väristyksiä ja vitutusta.

2. Yangon (Myanmar)

Yangonin tiputtaminen ykkössijalta johtui Shwedagon Payasta, upeasta kultaisesta temppelistä, joka oli kertakaikkisen vaikuttava näky. Valitettavasti se ei riitä paikkaamaan rumaa ja likaista eksteriööriä.

3. Hat Yai (Thaimaa)

Hat Yaista kirjoitin aikanaan, että sinne tullaan joko jatkamaan matkaa, shoppaamaan tai maksullisiin naisiin. Meillä se oli ensimmäinen ja olosuhteiden pakosta jouduttiin yöpymään lutikkalinnassa (koska se oli ainoa majapaikka, joka vaikutti siltä että siellä ei päivystä Yön Leidit) ja seuraavana päivänä odotettiin myöhässä ollutta junaa neljä tuntia.

4. Tioman (Malesia)

Tiomanin saarella vietetyn viikon jälkeen käteen jäi vain seitsemän päivän kaipuu pois sieltä. Lauttamatkat oli katastrofeja, Tekekin kylä tarjonnaltaan ontuva ja majoitus kuuma, nihkeä ja muurahaisia täynnä.

5. Da Nang (Vietnam)

Iso ja meluisa ja aika ruma. Ei jäänyt mitään käteen, kiinnostuksen puute kaupungin tutkimiseen käsinkosketeltava.

6. Nha Trang (Vietnam)

Jos Nha Trang on joskus ollut upea rantakohde, on se kokenut melkoisen inflaation. Ranta ei ole kovin upea ja joka ikinen ravintola ja hotelli on joko venäläinen tai siellä on venäläisiä.

7. San Jose (Costa Rica)

McDonald’s, Subway, Taco Bell, Burger King, McDonald’s, Subway, Taco Bell, Burger King. Lisäksi taskuvarkaita, kusenhajua, kerjäläisiä ja betonia.

8. Pattaya (Thaimaa)

”Good guys go to heaven, bad guys go to Pattaya”. Eiköhän tuo riitä.

9. Mandalay (Myanmar)

Toukokuisen helvetin tulenlieskat polttelee tässä hiekkaisessa pätsissä, joka kartalla vaikuttaa kompaktilta ja käveltävältä, kunnes todellisuus lyö kitkerät ruoskaniskunsa +43 asteen helteenä ja kilometrien pituisilla kortteleilla. Myös kunnostautuu kaupunkina, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään nähtävää.

10. Foz do Iguacu (Brasilia)

Sinänsä vähän kyseenalainen tällä listalla, koska toimii vaan porttina Iguassun putouksille, mutta ainakin synkähkönä sateisena sunnuntaina itse kylässä ei ollut muuta nähtävillä kuin päihdeongelmia.


Tottakai meillä on suurimmaksi osaksi kuvia mestoista, joissa on nautittu olostamme ja joita halutaan muistella. Katalia tunteita aiheuttavista kolkista on hintsusti muistomateriaali, mutta tässä eheyttävä näky Yangonista hostellihuoneen ikkunasta:



Laajamittainen lukijakunta huomioikoon sitten, että kyseessä on vain kahden nykyään melko mukavuudenhaluisen matkailijaneitosten lahjomattomat mielipiteet ja kuuntelen enemmän kuin mielelläni jos vaikka joku on Belize Cityssä käyneenä eri mieltä. Mitäänhän ei pidä tuomita, ellei viittätoista kertaa kokeile. Taitaa silti päteä paremmin vaikka konjakkiin.